Vanha Kurimo

Vanha Kurimo saa ajan pysähtymään

Tilausravintola Vanhan Kurimon hirsipirtissä aika pysähtyy. Paratiisiksi kutsutun huoneen ikkunasta avautuu maisema, joka herättää sinisimmät ajatukset.

Kurimon pirtissä on hyvä kokoontua yhteen ystävien, suvun tai perheen kesken. Meidän mielestämme elämän erityiset hetket ansaitsevat ainutlaatuiset puitteet ja erinomaiset tarjottavat.

Vanhan hirsipirtin perinteisten pöytien ääreen sopii 64 ruokailijaa, koko taloon voimme kattaa aterian yhteensä 120 henkilölle. Kaunis kattaus ja maistuva ateria kruunaavat juhlapäivän. Tarjottavat Vanhan Kurimon pöytiin suunnitellaan perinteitä kunnioittaen, tuoreista ja lähellä tuotetuista raaka-aineista.

Ryhmämatkalaisille ruokailu Vanhassa Kurimossa tarjoaa tauon, joka ei koskaan unohdu. Yksi hyväksi kiitelty vaihtoehto on kainuulaisten makujen Soppaa ja särvintä -pitotarjoilu. Tutustu myös makumatkoille kainuulaiseen ja suomalaiseen historiaan vieviin erikoismenu-vaihtoehtoihimme.

Tilavan pirtin lisäksi Vanhan Kurimon alakerrasta löytyy viisi viihtyisää huonetta.

Vanha Kurimo löytyy, kun ajat viitostietä noin 5 km Suomussalmen taajamasta pohjoiseen. Opasteet ohjaavat perille viitostieltä. Vanha Kurimo avaa ovensa tilauksesta.

Opasvälitys visitsuomussalmi.fi tai suoraan Kurimon kohdeopas Anna-Liisa Helttunen 0400 422061 anna.helttunen@gmail.com

Heikkisten aika

Kurimon Heikkisten kantaisä on Pappilan renki Johan Heikkinen. Hän oli ollut Hyrynsalmen pappilassa renkinä. Johan asettui asumaan Kurimo-Oilolan torppaan Rantalaan vaimonsa, piika Anna Karhun kanssa. Heidän poikansa Henrik Heikkinen osti Wegeliukselta Kurimon tilan itselleen vuonna 1856 ja muutti asumaan Kurimonvaaralle.

Henrik Heikkinen otti vaimokseen Kaisa Tolosen ja Kaisa synnytti Henrikille 7 poikaa. Pojat olivat Johan Henrik, Kaarle, Pehr, Jacob, Anders, Enoch ja Jooseppi. Tyttöjä perheeseen ei syntynyt.

Veljeksistä toiseksi vanhin, Kaarle eli Kalle Heikkinen lunasti Kurimon itselleen heti vuoden 1880 jaon jälkeen. Kalle kosi Reeta Mäkeläistä Puolangan Tuijolasta, ja Kurimon pihapiiriin alettiin toteuttamaan valtavaa rakennusurakkaa. Vuonna 1890 mennessä kaikki oli viittä vaille valmista, kunnes tapahtui hirveitä.

Kurimo paloi 22. heinäkuuta 1890 perustuksiaan myöten. Talon oli sytyttänyt tuleen piika nimeltä Elli Kemppainen, joka oli lastenvahtina, kun talon muu väki oli heinäniityllä, joka sijaitsi Kurimonvaaran alla  Saukkopuron ns. Haarapuron varressa. Selitykseksi teolleen Elli oli kertonut, että hänet yllytettiin tähän tekoon. Oikeudessakin käytiin, mutta asia jäi toteen näyttämättä.

Tulipalon jälkeen purettiin riihi ja koottiin palaneen rakennuksen uunin ympärille. Riihipirtissä jouduttiin asumaan yli 8 vuotta, ennen kuin uuden päärakennuksen pirtti valmistui asuttavaan kuntoon vuonna 1897.

Talon rakennustöitä jatkettiin vielä 1900-luvulla, ja molemmat päätykamarit olivat yhä keskeneräisiä, kun Kurimo myytiin kunnalle vuonna 1925.