Vanhan Kurimon historiaa

Kurimon tilan historia ja Heikkisten aika

Sana kurimo eli kurimus tarkoittaa vettä nielevää aukkoa maassa tai voimakasta pyörresilmää joessa tai meressä.

Kurimon tila perustettiin vuonna 1787. Se oli ns. riheetitila, väännös ruotsin kielen sanasta frihet. Tilaan kuului myös nykyinen Oilola.

Ämmän Ruukin perustaja, Hyrynsalmen kirkkoherra ja rovasti Johan Wegelius osti Kurimon maat Ämmän Ruukin käyttöön 1840-luvulla.

Kurimon Heikkisten kantaisä on Pappilan renki Johan Heikkinen. Hän oli ollut Hyrynsalmen pappilassa renkinä. Johan asettui asumaan Kurimo-Oilolan torppaan Rantalaan vaimonsa, piika Anna Karhun kanssa. Heidän poikansa Henrik Heikkinen osti Wegeliukselta Kurimon tilan itselleen vuonna 1856 ja muutti asumaan Kurimonvaaralle.

Henrik Heikkinen otti vaimokseen Kaisa Tolosen ja Kaisa synnytti Henrikille 7 poikaa. Pojat olivat Johan Henrik, Kaarle, Pehr, Jacob, Anders, Enoch ja Jooseppi. Tyttöjä perheeseen ei syntynyt.

Veljeksistä toiseksi vanhin, Kaarle eli Kalle Heikkinen lunasti Kurimon itselleen heti vuoden 1880 jaon jälkeen. Kalle kosi Reeta Mäkeläistä Puolangan Tuijolasta, ja Kurimon pihapiiriin alettiin toteuttamaan valtavaa rakennusurakkaa. Vuonna 1890 mennessä kaikki oli viittä vaille valmista, kunnes tapahtui hirveitä.

Kurimo paloi 22. heinäkuuta 1890 perustuksiaan myöten. Talon oli sytyttänyt tuleen piika nimeltä Elli Kemppainen, joka oli lastenvahtina, kun talon muu väki oli heinäniityllä, joka sijaitsi Kurimonvaaran alla Saukkopuron ns. Haarapuron varressa. Selitykseksi teolleen Elli oli kertonut, että hänet yllytettiin tähän tekoon. Oikeudessakin käytiin, mutta asia jäi toteen näyttämättä.

Tulipalon jälkeen purettiin riihi ja koottiin palaneen rakennuksen uunin ympärille. Riihipirtissä jouduttiin asumaan yli 8 vuotta, ennen kuin uuden päärakennuksen pirtti valmistui asuttavaan kuntoon vuonna 1897.

Talon rakennustöitä jatkettiin vielä 1900-luvulla, ja molemmat päätykamarit olivat yhä keskeneräisiä, kun Kurimo myytiin kunnalle vuonna 1925.